Matkapuhelinteollisuuden lopullinen tuho

Nokian pitkässä historiassa insinöörityötä tehneiden henkilöiden ja johtajien välinen työnjako näyttää olleen hyvin selvä:

Insinöörityötä tehneet henkilöt nostivat Nokia Matkapuhelimet maaliman suurimmaksi matkapuhelinyhtiöksi, jonka jälkeen johtajat tuhosivat koko yhtiön.

Edellä kerrottuun johtopäätökseen on tultu arkistolähteiden perusteella. Tosin pitkän historian tiivistäminen yhteen lauseeseen aiheuttaa helposti väärinkäsityksiä ja tiivistäminen saa näyttämään asiat yksinkertaisemmilta mitä ne todellisuudessa ovat. Toisaalta esimerkiksi seuraavana esiteltävän Helsingin Sanomien pääkirjoituksen 27.9.2015 sisältö on melko täsmälleen samanlainen kuin edellä kerrottu johtopäätös johtajien osuudesta yhtiön tuhoutumiseen.

Tässä yhteydessä on syytä voimakkaasti painottaa sitä, että eivät suinkaan kaikki Nokian johtajat olleet syyllisiä Nokian tuhoon. Esimerkiksi entinen Nokian teknologiajohtaja Pertti Korhonen kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa 27.9.2018 erimielisyyksistä ja valtataisteluista johtajien kesken. Haastattelun sisällöstä voi päätellä, että Olli-Pekka Kallasvuo edusti lyhytnäköistä ja todennäköisesti samalla tuhoon johtavaa toimintamallia, jolloin panostettaisiin vain halpojen peruspuhelimien kehittämiseen ja valmistukseen. Näin saatiin hetkellisesti paljon rahaa kassaan, mutta tulevaisuudessa rahan tulo loppuisi. Pertti Korhonen edusti pitkän tähtäimen toimintamallia, jota perinteisesti Nokiassa oli käytetty. Kun Kallasvuo nimitettiin toimitusjohtajaksi, Korhonen katsoi parhaaksi erota Nokian palveluksesta.

Helsingin Sanomien pääkirjoitus 27.9.2015

Helsingin Sanomien pääkirjoitus 27.9.2015 oli otsikoitu seuraavasti:
"Nokian johtajat tuhosivat Nokian"
Pääkirjoituksessa viitataan tästä aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Asiaa ovat tutkineet mm. ranskalaisen johtamiseen erikoistuneen kauppakorkeakoulun Inseadin professori Quy Hu, sekä Aalto-yliopiston apulaisprofessori Timo Vuori.

Pääkirjoituksessa todetaan mm. seuraavaa:
"Nokian nousu 1990-luvulla tuli kehittäjävetoisesti, alhaalta päin. Mitä suuremmaksi yhtiö kasvoi, sitä nurinkurisemmaksi menetysresepti muuttui: viisaus muutti yläkertaan."

Jälkimmäinen lause viitannee siihen, että yrityksen kasvaessa johto alkoi tehdä ratkaisuja, jotka eivät enää perustuneet "alhaalta tulevaan" tuotekehittäjävetoiseen viisauteen, vaan pelkkiin ylimmän johdon päätöksiin, jotka usein olivat ristiriitaisia, nurinkurisia ja järjettömiä, ja jotka johtivat lopulta yhtiön täydelliseen ja lopulliseen tuhoon.

Seuraavassa tarkastellaan muutamia tapahtumia ja ilmiöitä, joita tuhon tiellä oli. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä järjettömästä toiminnasta, jolla oli kohtalokkaat seuraukset.

Optio-ohjelmat

Nokiassa oli otettu käyttöön johtajien optio-ohjelmat. Ensimmäiset optio-ohjelmat päätettiin yhtiökokouksissa 7.4.1994 ja 30.3.1995. Virallinen nimitys oli "konsernin johdon kannustusjärjestelmä". Tähän pääsivät mukaan aluksi vain isoimmat johtajat vaikka päätöstekstissä mainittiin myös sana "avainhenkilöt". Todelliset avainhenkilöt olivat tietenkin tutkijoita ja suunnittelijoita, mutta heitä ei ensimmäisiin optio-ohjelmiin hyväksytty.

Optioista miljoonia ansainneet johtajat halusivat siis erottua omaksi kastikseen ja pitää pitkää hajurakoa rahvaaseen, joka työskenteli esimerkiksi tutkimus- ja kehitystehtävissä. Yhteisestä tekemisestä ei siis voinut enää puhua. Optio-ohjelmia perusteltiin esimerkiksi sillä, että johtajat sitoutetaan yhtiöön. Lopputulos oli kuitenkin aika erilainen.

Talouselämä -lehdessä esitettiin tästä asiasta merkittävä pilapiirros. Merkittävä siksi, että se oli tavallaan ennuste siitä, mihin optiot tulisivat johtamaan, eli optiomiljonäärit irtisanoutuisivat saatuaan miljoonat. Piirros julkaistiin vuonna 1997, jolloin miljonäärien irtisanoutumisia ei oltu vielä nähty, mutta ennuste alkoi toteutua muutaman vuoden kuluttua.

Todellisia avainhenkilöitä ei siis aluksi otettu mukaan optio-ohjelmiin ja se aiheutti kapinahenkeä jossain määrin. Ylin johto ehkä ymmärsi, että jotain tässä meni pieleen. Tämän mahdollisen ymmärryksen seurauksena seuraavat optio-ohjelmat koskivat myös pientä osaa tutkimus- ja kehityshenkilöstöä. Tämä ei ollut pelkästään hyvä asia, vaan todella huono asia: Joku henkilö saattoi saada suuret optiotulot ja joku toinen samaa työtä tehnyt joutui tyytymään peruspalkkaan. Henkilösuhteet menivät poikki, eikä yhteistyö enää sujunut entiseen malliin. Monet pitävät tätä hetkeä käännepisteenä Nokia historiassa, siis käännepisteenä kohti lopullista tuhoa.

Nokia vastaan Nokia oikeudenkäynti

Suomalaisen teollisuushistorian omalaatuisin oikeudenkäynti käynnistyi tammikuussa 2001. Nokia haastoi silloin itsensä oikeuteen. Asia on jo periaatteellisella tasolla niin käsittämätön, että normaalijärjellä haastehakemuksen perustelujen ymmärtäminen on lähes mahdotonta.

Haastehakemuksessa Nokia Networks Oy syyttää Nokia Matkapuhelimet Oy:tä siitä, että Nokia Matkapuhelimet Oy:n hallinnassa on patentti, josta Nokia Matkapuhelimet Oy joutuu mahdollisesti maksamaan keksijälle jonkin palkkion. Keksijä on Nokian palveluksessa oleva insinööri. Haastehakemuksessa otaksutaan, että jos jokin palkkio joudutaan maksamaan, tulee siitä jokin laskennallinen kustannus myös Nokia Networks Oy:lle, koska näillä molemmilla yhtiöillä on yhteinen patenttiosasto ja lakiosasto. Palkkiossa on kysymys normaalista työsuhdekeksintöpalkkiosta, joka on määritelty Suomen laissa. Näillä perusteilla Nokia Networks Oy vaatii patentin mitätöimistä. Patentti oli käytössä tuotannossa olevassa matkapuhelimessa.

Tieto tästä käytössä olevan patentin mitätöintioikeudenkäynnistä levisi nopeasti tutkimus- ja kehitystyötä tekevien henkilöiden keskuudessa. Moni päätti lopettaa uuden tekniikan kehittämisen. Jotkut taas olivat sitä mieltä, että mitään hyviä keksintöjä ei kannata enää tehdä, jos patentit joka tapauksessa mitätöidään. Kannattaa siis tehdä vain turhia ja huonoja keksintöjä, joista saa edes pienen keksintöilmoituspalkkion.

Asia sai kuitenkin nopeasti uuden käänteen: Toimitusjohtaja Pekka Ala-Pietilä antoi Nokian päälakimiehelle potkut tehtävästään. Haastehakemus oli ilmeisesti päälakimiehen ideoima.

Alkoiko Nokian lopullinen tuhon tie tästä tapahtumasta? Mahdollisesti alkoi, mutta ainakin se paljasti sen, millainen asenne Nokian johtopaikoilla oli tutkimus- ja kehitystyötä kohtaan, keksijöitä kohtaan ja keksintöjen patentointia kohtaan. Toimitusjohtaja Pekka Ala-Pietilän nopea reagointi pelasti ainakin Nokian julkisuuskuvan tältä osin, sillä lehdistössä patentin mitätöintioikeudenkäyntiä ei ehditty vielä käsitellä. Jos asia olisi päässyt kansainväliseen lehdistöön, olisi seuraukset voineet olla rajut yhtiön maineen menettämisenä ja kurssiromahduksena. Tutkimus- ja kehitystoimintaan vaikutukset saattoivat ainakin olla merkittävät. Patenttiosaston sisäiseen toimintaa tämä patentin mitätöintidemonstraatio aiheutti varmaan järkyttävät vaikutukset.

Pelolla johtaminen ja raivokohtaukset

Aalto-yliopiston professori Timo O. Vuori ja Singaporen Insead-yliopiston professori Quy N. Huy ovat vuonna 2016 julkaisseet tutkimuksen, jossa käsitellään Nokian pelolla johtamista. Tutkimus perustuu 120 haastatteluun, joista 9 tehtiin hallituksen jäsenten ja 19 johtoryhmän jäsenten kanssa. Tutkimuksen mukaan pelolla johtaminen oli tärkeä syy siihen, että Nokia teki vääriä strategisia valintoja älypuhelinten markkinoilla.

Myös Risto Siilasmaa on käsitellyt Nokian pelolla johtamista kirjassaan Paranoidi optimisti. Siilasmaan mielestä yksi syy matkapuhelinpuhelinliiketoiminnan romahdukseen oli Nokian pääjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan pelolla johtaminen, joka ilmeni esimerkiksi toistuvina raivokohtauksina.

Vallan keskittyminen yhdelle henkilölle on tunnetusti suuri ongelma. Jos toimitusjohtaja, pääjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja on sama henkilö, onko tällöin kysymyksessä itsevaltias, diktaattori, tyranni, vai hirmuhallitsija? Joka tapauksessa tilanne on vakava. Yksi ongelma tässä on se, että itsevaltiaalle kehittyy yleensä tiedonsaantiongelma. Tyypillinen esimerkki on Josif Stalin Neuvostoliitossa. Stalinille kerrottiin vain niitä tietoja, joita arveltiin Stalinin haluavan kuulla. Tämä edellytti tietenkin alaisilta asioiden pimitystä ja valehtelua. Pimitys ja valehtelu kannatti, koska sillä tavoin saattoi alaisen henki säilyä, ainakin jonkin aikaa. Vastaava ongelma vähän lievempänä versiona näyttää olleen myös Nokiassa. Nokian johtajan ja Stalinin vertailu tässä lienee onnistunut, koska molemmilla kerrotaan olleen raivokohtauksia.

Jos yhtiötä johdetaan pelolla ja keskustelujen sijaan esitetään raivokohtauksia, lienee selvää, että yhtiö vähitellen tuhoutuu tai ei ainakaan menesty hyvin.

Osaoptimointi

Osaoptimoinnilla tarkoitetaan menettelyä, jossa optimoidaan jotain asiaa ilman, että kokonaisuuden optimointia otetaan huomioon. Tällöin kokonaisuuden kannalta päädytään yleensä epätäydelliseen tai huonoon tai erittäin huonoon lopputulokseen. Modernissa taloustieteessä osaoptimoinnin käyttöä pidetään yrityksen johdon täydellisenä osaamattomuutena.

Edellä kuvattiin Nokian päälakimiehen toimintaa käytössä olevan Nokian patentin mitätöimiseksi. Siinä yhteydessä saattoi paljastua vakavalaatuinen osaoptimointitapaus: Nokialla oli käytössä palkkiojärjestelmä, johon kuului mm. bonuspalkkioita ja johtajien optioita. Kullakin tiimillä, projektilla tai johtajalla oli omat tulostavoitteensa. Tulosta pyrittiin mittaamaan jollain mahdollisimman selvällä ja yksikäsitteisellä tavalla. Sellainen saattoi olla esimerkiksi aikataulu tai jokin euromääräinen kustannus. Sellainen mitattava kohde olisi voinut olla esimerkiksi päälakimiehellä, jonka tavoitteeksi olisi voitu laittaa esimerkiksi säästötavoite keksintöpalkkiossa. Se olisi voinut kannustaa mitätöimään oikeusteitse käytössä olevia patentteja. Arkistoista ei näin yksityiskohtaista tietoa ole vielä löytynyt, mutta periaatteessa tämä olisi voinut olla mahdollista. Jos olisi ollut kysymys päälakimiehen miljoonaoptioista, niin motivaatiota patenttien mitätöintiin olisi varmaan löytynyt.

Bonusjärjestelmän ongelmat olivat tuohon aikaan yleisesti tunnettuja. Järjestelmä johti monenlaisiin järjettömiin päätöksiin. Esimerkiksi uusi puhelinmalli saatettiin viedä tuotantoon, vaikka se ei ollut vielä valmis ja sisälsi paljon vikoja. Syynä saattoi olla johtajien bonus- ja optiojärjestelmän tavoiteasettelu. Optimoitiin siis aikataulu vastaamaan bonusmatriisia välittämättä siitä, että tuotannosta tuli viallisia puhelimia.

Entä mistä lähteestä löytyy lisää tietoa tästä aiheesta. Vastaus on, että tuskin mistään yhdestä lähteestä. Arkistomateriaalia on luettava paljon ja on pystyttävä muodostamaan käsitys tapahtumien kulusta. Henkilöhaastattelut auttavat olennaisesti monimutkaisten ja pitkällä aikavälillä tapahtuneiden asioiden selvittelyssä.

Epäonnistunut organisaatiouudistus

Nokian ylin johto toteutti vuonna 2004 organisaatiouudistuksen, jossa yhtiö muodosti matriisiorganisaation. Tämän organisaatiouudistuksen on arveltu olleen ratkaiseva virhe Nokian lopulliseen tuhoon päätyneellä tiellä. Liiketoiminta-alueet olivat matkapuhelimet, multimedia, yritysratkaisut ja -puhelimet ja verkkolaitteet. Organisaatiouudistus näytti heti julkaisuhetkellä täysin järjettömältä. Ongelmia alkoi syntyä heti, kun nämä liiketoiminta-alueet ja niiden sisällä olleet tuoteyksiköt alkoivat kilpailla keskenään. Noin vuoden kuluttua tästä kolme Nokia-johtajaa, Matti Alahuhta, Pekka Ala-Pietilä ja Sari Baldauf jättivät yhtiön. Syyksi oletetaan sitä, että vuoden 2004 jälkeen Nokian ylin johto ei kyennyt enää toimimaan yhdessä kuten aikaisemmin. Eri liiketoimintaryhmien johtajien välille syntyi ristiriitoja ja valtataisteluja. Tästä kerrotaan esimerkiksi teknologiajohtaja Pertti Korhosen haastattelussa Helsingin Sanomissa 27.9.2018.

Nokia oli sitä ennen koostunut kännykkäyksikkö Mobile Phonesista ja verkkoyksikkö Networksista. Organisaatiouudistuksessa Mobile Phones hajotettiin kolmeen osaan, joista käytettiin seuraavia nimityksiä:

• Mobile Phones (peruspuhelimet)
• Multimedia (multimedialaitteet)
• Enterprise Solutions (yritysratkaisut- ja puhelimet)

Kunkin yksikön oli siis tarkoitus suunnitella ja valmistaa sille määriteltyjä tuotteita. Siis toimia siten, kuin Nokian ylin johto oli työnjaosta uusien yksiköiden välillä hahmotellut. Käytännössä kaikki meni päälaelleen: Kaikki yksiköt keskittyivät peruspuhelimien suunnitteluun ja valmistukseen, koska niistä sai eniten rahaa. Luonnollisesti kaikki kolme yksikköä kilpailivat keskenään, mikä oli tuhoisaa koko yhtiölle. Yhtiön resurssit oli levitetty hajalleen ja uuden tekniikan kehitys oli unohdettu kokonaan. Kolmen liiketoimintayksikön voimalla peruspuhelinmalleja valmistui valtavia määriä, esimerkiksi yli 40 mallia vuodessa. Asiakkaalla oli varmaan vaikeuksia valita, minkä ostaisi. Helpompi oli ostaa Applen puhelin, koska Aplen iPhone -puhelinmalleja valmistui vain yksi vuodessa. Nokia ajautui siis hyvin nopeasti syviin vaikeuksiin.

Kolmeen osaan hajautettu tutkimus ja tuotekehitys aiheutti sen, että pitkän tähtäimen suunnittelu ei enää ollut mahdollista. Esimerkiksi ohjelmistosuunnittelun uudistamista ei voitu tehdä. Myös tästä kerrotaan edellä mainitussa Korhosen haastattelussa. Älypuhelimien kehitys oli noissa olosuhteissa myös hyvin hankalaa tai lähes mahdotonta.

"15 v -uudistumisvaihtoehto"

Nokia yritti houkutella yli 15 vuotta työssä olleita eroamaan vapaaehtoisesti. Houkuttimena oli 15 kuukauden palkka. Tästä menettelystä käytettiin nimitystä "15-vuotisuudistumisvaihtoehto". Siis käytettiin orwellilaista peitekieltä ja väärää nimitystä siitä, että hankkii itselleen potkut.

Miksi pitkän työkokemuksen ja vankan ammattitaidon omaavat henkilöt haluttiin pois? Syytä ei kerrottu. Monet epäilivät, että juuri nämä henkilöt olivat järjettömien päätösten pahimpia arvostelijoita ja heistä oli syytä päästä nopeasti eroon. Arkistoista ei ole vielä löytynyt tietoa, oliko "uudistumispaketti" pääjohtajan vai toimitusjohtaja Kallasvuon käsialaa, vai oliko se syntynyt jossain alemmalla tasolla.

YT-neuvottelut

Yhteistoiminta- eli yt-neuvottelujen osapuolia ovat työnantaja ja henkilöstö. Käytännössä tarkoitus on antaa henkilöstölle potkuja. Toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuon valtakaudella Nokian YT-neuvotteluista ilmoitettiin yleensä ennen joulua, ennen talvilomaa tai ennen kesälomaa. Tarkoitus oli luonnollisesti tehostaa irtisanomisuhan vaikutusta pilaamalla henkilöstön lomat. Varsinaisia yhteistoimintaneuvotteluja ei yleensä käyty, vaan annettiin irtisanottavien nimilistat.

Irtisanomisaikana työntekijälle usein määrättiin "ei työvelvoitetta" -menettely. Se tarkoitti sitä, että otettiin pois avaimet, jolloin ei esimerkiksi päässyt enää katsomaan, mitä työpaikkoja Nokian sisäisessä haussa on avoinna. Irtisanotulla olisi ollut lain mukaan pitänyt olla etusija, jos sopiva paikka on avoinna.

Uusia työntekijöitä siis palkattiin, vaikka samaan aikaan oli potkittu pois kokeneita ammattitaitoisia työntekijöitä. Uudet työntekijät olivat esimerkiksi intialaisia, joilla ei ollut matkapuhelinalalta mitään osaamista. Syytä intialaisten palkkaamiseen ei arkistoista ole vielä löytynyt.

Applen iPhone

Vallassa ollut Nokian johtajisto koki varmaan melkoisen shokin, kun ensimmäinen Applen iPhone ilmestyi vuonna 2007. Viimeistään silloin lienee havaittu, että halpoihin peruspuhelimiin keskittyminen ei ehkä sittenkään ollut viisas valinta.

Voisi olettaa, että Nokian johto olisi yrittänyt nopeasti lisätä tutkimusta ja tuotekehitystä, jonka tähtäimessä olisi maailman paras älypuhelin. Tähän tapaan olisi ainakin joskus menneinä vuosina toimittu vastaavassa tilanteessa. Mutta kuinka kävi: Kun ajettiin metsään, niin poljettiin vain lisää kaasua. Asia selviää tarkemmin seuraavana olevasta kappaleesta, joka on otsikoitu "Suunnittelutyön lopettaminen".

Applen iPhone oli siis tietokone, jossa yhtenä lisukkeena oli matkapuhelin. Nokia oli julkaissut tämän tyyppisen älypuhelimen jo 11 vuotta aikaisemmin. Se oli Nokia 9000 Communicator. Vuonna 2005 Nokia julkaisi Nokia 770 Internet Tabletin, joka oli Linux-pohjainen ja kosketusnäytöllinen laite, joka oli liitettävissä langattomasti matkapuhelimeen. Osaamista ja tietoa ja taitoa kosketusnäytöllisten älypuhelimien suunnitteluun olisi siis ollut, ellei Nokian johto olisi ryhtynyt puhdistuksiin, jotka koskivat suunnittelussa ja tutkimuksessa työskenteleviä henkilöitä. Tästä kerrotaan tarkemmin seuraavassa kappaleessa.

Kaikista toimintojen lakkauttamisista ja massiivisista irtisanimisista huolimatta vuonna 2005 aloitettu Nokia N8 -älypuhelimen suunnittelu saatiin päätökseen ja puhelin julkistettiin lehdistötiedotteella 27.4.2010.

Suunnittelutyön lopettaminen

Nokia julkaisi 8.8.2007 lehdistötiedotteen: "Nokia uudistaa sirukehitysstrategiansa". Tämä tarkoitti, että noin 200 Nokian huippuosaajaa potkitaan pois ja heidät pakkosiirretään STMicroelectronicsin palvelukseen. Tähän päättyi 28 vuotta kestänyt Mobiran, Nokia-Mobiran ja Nokia Matkapuhelimet Oy:n historia maailman johtavana matkapuhelinyhtiönä.

Edellä oli puhuttu järjettömistä päätöksistä. Tämä oli päätöksistä se kaikista järjettömin ja lopullinen. Poltetun maan taktiikasta oli kysymys, koska tästä ei enää voinut palata takaisin. Pois potkittuja erikoisasiantuntijoita ei tultaisi enää koskaan saamaan takaisin johtuen liikkeenluovutuslain nojalla suoritetuista potkuista ja koska henkilöstön kanssa ei asioista etukäteen keskusteltu. Jos olisi keskusteltu, olisivat irtisanomiset todennäköisesti jätetty tekemättä. Yleensä poltetun maan taktiikkaa käytetään vihollista vastaan, mutta tässä sitä käytettiin yhtiötä itseään vastaan. Nyt takana poltetut sillat ja riehuva tulimeri pakottivat yhtiön ryntäämään eteenpäin, eteenpäin kohti lopullista tuhoa.

Suomalaisen teollisuushistorian näkökulmasta tämä huippuosaajien irtisanominen lienee hyvin merkittävä asia, joka vaatisi lisätutkimusta. Kysymyshän oli vuosikymmenien ajan rakennetusta vankasta yhtiön kivijalasta, jonka avulla Nokiasta oli tullut maailman suurin matkapuhelinyhtiö. Nyt kivijalka tahallisesti murennettiin ja tuhottiin.

Lehdistötiedotteessa puhuttiin modeemin lisensioinnista puolijohdevalmistajille. Omien puolijohdekomponenttien suunnittelun lopettamista perusteltiin sillä, että nyt ei tarvitse enää suunnitella itse komponentteja, vaan voi ottaa hyllystä minkä tahansa valmistajan valmiin komponentin. Näitä asioita kukaan ei tuntunut ymmärtävän. Ensinnäkin, Nokian systeemiratkaisu poikkesi kaikkien muiden puhelinvalmistajien systeemiratkaisuista, joten valmiiden komponenttien käyttäminen olisi ollut aika mahdotonta. Toisaalta, kukaan ei tuntunut ymmärtävän, että mikä yhtiö haluaisi lisensioida Nokian modeemin. Koko tämä uusi strategia vaikutti olevan täysin järjetön ja lopullinen päätepiste Nokian matkapuhelinteollisuudelle.

Viimeiset naulat suomalaisen matkapuhelinteollisuuden arkkuun oli siis lyöty. Tosin Nokia Matkapuhelimet Oy oli sen verran iso yritys, että kuolinkorinat kuuluivat vielä monta vuotta tämän jälkeen.

Loppuriehunta

Loppuriehuntana Nokian ylin johto nimitti 21.9.2010 Nokia matkapuhelimien toimitusjohtajaksi Stephen Elopin, joka on paremmin tunnettu maailman historian huonoimpana toimitusjohtajana (Lähde: Kirja Operaatio Elop, Merina Salminen, Pekka Nykänen).

Nokian markkina-arvo oli Elopin aloittaessa Nokialla 29,5 miljardia euroa. Kolme vuotta myöhemmin arvoa oli jäljellä 11,1 miljardia euroa. Jokainen päivä Elopin johdolla pienensi Nokian arvoa 18 miljoonaa euroa.

Elopin ehkä kuuluisin maineteko oli henkilöstölle pidetty puhe helmikuussa 2011. Puheen olennaisin sisältö lienee ollut se, että Nokia on palava öljynporauslautta ja jokainen joka uskaltaa hypätköön mustaan jäiseen mereen (Helsingin Sanomat 9.2.2011). Elopille yhtiön tila selvisi siis helmikuussa vuonna 2011. Elop oli tuolloin ollut Nokian johtajana vasta noin neljä kuukautta. Kallasvuo olisi voinut pitää samanlaisen puheen heti lehdistötiedotteen 8.8.2007 jälkeen, jos olisi ymmärtänyt mitä tuli tehtyä. Emme tosin tarkalleen tiedä Kallasvuon valtakaudesta, eli että kuka yhtiössä teki ja mitä teki. Pääjohtajan osuus päätöksiin on voinut olla merkittävä.

Toisena loppuriehuntana Nokian ylin johto päätti siirtyä puhelimissa Windows-käyttöjärjestelmään. Tämä päätös tehtiin, vaikka tiedettiin, että Windows-puhelimille ei ole olemassa markkinoita ja että Windows on teknisesti hyvin ongelmallinen käyttöjärjestelmä, jos sitä käytetään matkapuhelimessa. Loppuriehunta tuotti tulosta: Nokia lopetti Salon tehtaan vuonna 2012 ja samalla päättyi suomalaisen langattoman tekniikan teollisuushistoria, joka oli kestänyt 84 vuotta.

Salaperäinen tuhovoima yhtiön sisällä

Salon tehtaan lopetukseen liittyy jotain salaperäistä. Asiasta on kerrottu mm. Ilkka Juvan haastattelussa Salon Seudun Sanomissa 25.11.2012. Haastattelusta saa sen käsityksen, että pääkonttorilta johdetussa taloushallinnossa yritettiin osoittaa jo vuonna 2007, että Salon tehdas kannattaa lopettaa. Laskelmin tätä oli kuitenkin ilmeisesti vaikea osoittaa. Ilkka Juva toteaa mm. seuraavasti:
"Joskus näin esimieheni ilmeestä, että hän olisi toivonut erilaisia lukuja. Ei hän kuitenkaan koskaan pyytänyt minua niitä vääristelemään, mutta lukuja pystyi tietysti käyttämään soveltuvin osin."

Tuossa mainittu ilmeillä tapahtuva johtaminen on saattanut toimia jopa aggressiivisemmin kuin ääneen lausuttu. Pääkonttorin voimakas ja vuosia kestänyt halu lopettaa Salon tehdas tuntuu käsittämättömältä. Salon tehdas oli Nokian tärkein tehdas. Siellä kehitettiin uusien tuotteiden tuotantotekniikat, jotka sitten kopioitiin muille tehtaille. Lisäksi tehdas sijaitsi Nokian tärkeimmän tutkimus- ja kehitysyksikön vieressä, josta oli suurta apua tehtaalle ja tuotekehitykselle. Toisaalta johtajien halu lopettaa tärkein tehdas osoittaa sen, että Nokian johtajat todella halusivat tuhota Nokian. Siltä siis näyttää, vaikka varmaan kukaan ei haluaisi uskoa tätä todeksi. Tässä on tosin saattanut olla kysymys osaoptimoinnista ja siihen liittyvistä bonuksista ja optioista. Joka tapauksessa pääkonttorin väen pitäisi tavoitella yhtiön menestystä, eikä yhtiön tuhoamista.

Vuonna 2012, kun Salon tehdas lopetettiin, yhtiöstä ei enää ollut paljon mitään jäljellä. Jos kuitenkin yhtiön johdolla oli vielä tarkoitus pitää yhtiö hengissä, niin tehdasta ei missään tapauksessa olisi saanut lopettaa.

Nokia Matkapuhelimet Oy Microsoftille

Vuonna 2014 Nokian matkapuhelinliiketoiminta siirtyi Microsoftin omistukseen. Patentit jäivät Nokian omistukseen. Monet pienosakkaat yhtiökokouksessa ihmettelivät, että mitä kaupassa myytiin ja mitä ostettiin. Nokian matkapuhelimista kun ei näyttänyt enää olevan jäljellä juuri mitään. Microsoft lopetti matkapuhelimien valmistuksen vuonna 2016.

Mitä tästä kaikesta jäi jäljelle

Suomalaisen langattoman tekniikan teollisuushistoria oli siis päättynyt. Jäikö mitään jäljelle? Ehkä jotain jäi: Jäljelle jäi Suomen paras langattoman tekniikan museo, eli Salon Elektroniikkamuseo ja sitten tietenkin tämä matkapuhelinmuseo.com.

Nokia Matkapuhelimien patentit jäivät matkapuhelinliiketoiminnan myynnin yhteydessä Nokia Oyj:n haltuun. Tämä on valtavan suuri omaisuus ja se tuottaa suuria summia vuosittain. Nokia saa patenteista vuosittain noin 1300 miljoonaa euroa lisenssituloja.

---

Kommenttisivu

Tietosuojakäytäntö