matkapuhelinmuseo.com


Matkapuhelinteollisuuden huippukausi

Toimitusjohtajia ja muita johtajia

Jori Niemisen jälkeen Nokia-Mobiran toimitusjohtajaksi nimitettiin Timo Louhenkilpi 1.12.1987. Selvää oli alusta alkaen, että kysymyksessä oli ylimenokauden johtaja. Nokian johdon oli vaan ollut pakko löytää jokin henkilö johtajan paikalle. Louhenkilvellä ei näyttänyt olevan matkapuhelinteollisuuteen liittyvää osaamista tai mielenkiintoa matkapuhelinteollisuuteen.

Vuonna 1989 toimitusjohtajaksi tuli Antti Lagerroos. Osaamistasossa tai kiinnostuksessa matkapuhelinteollisuuteen ei näyttänyt olevan paljonkaan eroa verrattuna Louhenkilpeen. Oliko kysymys enemmän ammattitaidottomuudesta, osaamisen puutteista vai kiinnostuksen puutteesta koko alaa kohtaan, on vaikea arvioida.

Lagerroosin eduksi voitanee laskea se, ettei hän ainakaan suuressa mittakaavassa yrittänyt vaikeuttaa tuotekehitysprojekteja, vaikka Nokian emoyhtiöstä käsin pääjohtaja Simo Vuorilehto saattoi yrittää painostaa tähän. Projektit itse asiassa etenivät vauhdikkaasti. Kun Lagerroosin kausi päättyi 1.3.1990, oli seuraavalle toimitusjohtajalle katettu pöytä valmiiksi:
Uusi NMT-puhelin Cityman 100 oli juuri valmistumassa ja tuli myyntiin toukokuussa 1990. Maailman ensimmäinen GSM-puhelin oli myös melkein valmis. Myös uuden sukupolven NMT-puhelinprojekti H-300 oli täydessä vauhdissa, ja puhelimen oletettiin valmistuvan vuoden tai kahden päästä.

Tilanne näytti siis valoisammalta kuin koskaan ennen. Uusi toimitusjohtaja tulisi saamaan valtavasti kunniaa ja mainetta, vaikka hänellä ei olisi näihin asioihin mitään osuutta. Monet henkilöt tutkimus-ja kehityspuolella ostivat tässä tilanteessa Nokian osakkeita, vaikka pankkien sijoitusneuvojat ilmoittivat jyrkästi, että tuo yhtiö ei ole kannattava sijoituskohde lyhyellä eikä pitkällä tähtäimellä. Tilinpäätöstietojen perustella ehkä tuolta näytti, mutta talon sisällä näkymä oli päinvastainen.

Valoisa näkymä alkoi nopeasti himmetä: Tutkimus-ja kehitysjohtajaksi oli nimitetty Kaj G. Linden. Lindenillä oli hyvin erikoinen näkemys tutkimus- ja kehitystyöstä, mutta osaamattomuus ja ammattitaidottomuus olivat pääasialliset ongelmat. Lindeniltä tuli jatkuvasti uusia järjettömiltä vaikutttavia viestejä ja päätöksiä.

Pekka Valjus
Pekka Valjus - Kuva henkilöstölehdestä 7/1990

Tilanteeseen tuli kuitenkin yllättävä pelastus: Salon tutkimus- ja kehitysjohtajaksi oli nimitetty Pekka Valjus. Pekka Valjus oli ammattitaitoinen ja osaava tutkimus- ja kehitysjohtaja. Linden tosin puuhasteli edelleen koko yhtiön tutkimus- ja kehitysjohtajana ja aiheutti monenlaista harmia.


 

Pekka Ala-Pietilä

Pekka Ala-Pietilä
Pekka Ala-Pietilä - Kuva vuosikertomuksesta 1992

Maaliskuun 1. päivänä vuonna 1992 aloitti Pekka Ala-Pietilä Nokia Matkapuhelimien toimitusjohtajana. Ala-Pietilä oli rohkea, taitava, osaava ja ammattitaitoinen toimitusjohtaja. Hänellä näytti olevan syvä kiinnostus matkapuhelinteollisuuteen ja matkapuhelinteollisuuden kehittämiseen. Vaikka Ala-Pietilällä oli kaupallisen alan koulutus, oppi hän nopeasti matkapuhelintekniikkaa, ja hänen kanssaan pystyi keskustelemaan samaan tapaan kuin insinöörien kanssa. Ala-Pietilä oli myös rohkea, sillä hän uskalsi tulla tutkimus- ja kehityshenkilöstöä jututtamaan oma-aloitteisesti. Kukaan muu toimitusjohtaja ei tähän pystynyt ennen eikä jälkeen. Ala-Pietilä selitti, että hänelle tuleva tieto näyttää suodattuvan pois, kun tieto kulkee alhaalta ylös kaikkien esimiesportaiden läpi. Eli ainoa tapa saada tietoa on tulla käymään tiedon alkulähteillä.

Pekka Ala-Pietilää on pidetty Nokia Matkapuhelimien kaikkien aikojen parhaana toimitusjohtajana. Hänen johdollaan yhtiöstä tuli maaliman suurin ja maineikkain matkapuhelinyhtiö.

Nokian matkapuhelinteollisuudella oli suuri vaikutus Suomen kansantalouteen. Esimerkiksi vuonna 2000 Nokian osuus Suomen bruttokansantuotteesta oli 4 prosenttia. Lukeman suuruutta arvioitaessa täytyy huomata, että koko Suomen teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta oli noin 25 prosenttia ja Suomen valtion velan osuus bruttokansantuotteesta oli noin 48 prosenttia. Vuonna 2012 teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta oli enää 15 prosenttia.


 

Huipputekniikkaa ja patentteja

Tekniikan kehitysvauhti oli 90-luvulla vieläkin vauhdikkaampaa kuin 80-luvulla. Nokian puhelimet olivat maailman huippua tekniikaltaan ja Nokia myös oli matkapuhelinteollisuuden suunnannäyttäjä. Esimerkiksi Nokia oli pitkään ainut matkapuhelinvalmistaja, joka pystyi valmistamaan GSM-kännyköitä. Nokia Mobiralla ja Nokia Matkapuhelimilla oli patentteja moniin NMT- ja GSM -puhelimien perustekniikoihin ja tämä saattoi rajoittaa joltain osin muiden valmistajien mahdollisuuksia valmistaa huipputasoisia puhelimia.

Patenttitilasto vuodelta 1995

Seuraava taulukko on VTT:n julkaisusta "Euroopan telealan yritysten innovatiivisuuden vertailu patenttiaineiston avulla", sivu 52. Taulukossa esitellään keksijät, joilla oli eniten voimassa olevia telealan patentteja Suomessa toukokuussa 1995.

Keksijä Yritys Patentit, kpl
Risto Väisänen Nokia-Mobira 10
Seppo Pyhälammi Oy Nokia Ab 9
Arto Lehtonen Salora Oy 8
Dag Äkerberg Oy LM Ericsson Ab 6
Reino Urala Telenokia 6
Sture Roos Oy LM Ericsson Ab 6
Janne Juhola Oy Nokia Ab 6
Jukka Henriksson Oy Nokia Ab 6
Hannu Töyrylä Nokia Telecommunications 5
Ari Nieminen Salora Oy 5
Jukka Kainulainen Nokia Telecommunications 5
Esko Hellman Telenokia 5
Ari Heikkinen Salora Myynti Oy 5
Pentti Haikonen Vista Communication Instruments Inc. 5
Jouni Salonen Salon Televisiotehdas Oy 4
Vesa Lunden Salon Televisiotehdas Oy 4
Ari Leman Nokia Matkapuhelimet 4
Tero Koivunen Salora Oy 4
Keijo Katisko Telenokia 4
Mauri Kangas Salon Televisiotehdas Oy 4
Jaakko Hulkko Nokia-Mobira 4
Hannu Alatalo Nokia Telecommunications 4

Taulukossa luonnollisesti ensimmäisenä on Nokia-Mobira. Sen jälkeen lähes kaikki yritykset ovat joko Nokian tai Saloran yrityksiä. Myös Salora oli jo tuohon aikaan kokonaan Nokian omistuksessa. Näistä Nokian ja Saloran yrityksistä noin puolet sijaitsee Salossa.


Mobira Cityman 100

Puhelin suunniteltiin ja Salossa vuosina 1986-1990. Puhelin tuli myyntiin toukokuussa 1990.

Cityman 100 oli maailman ensimmäinen matkapuhelin, jossa käsin tehtävät viritykset oli korvattu logiikkaohjatuilla vahvistimilla ja ohjelmallisilla virityksillä. Tällä uudella tekniikalla puhelimen valmistuskustannus, valmistusaika ja puhelimen koko saatiin pienemmiksi.

Cityman 100-puhelin oli myös ensimmäinen, jossa oli käytössä uusi virransäästömenetelmä: Valmiustilassa puhelin kuunteli kutsukanavaa vain pienen hetken määrättyinä ajankohtina. Idea tähän oli syntynyt jo GAP-projektissa vuonna 1985. GAP-projektissa menetelmää ei kuitenkaan voitu ottaa käyttöön, koska pohjoismaisessa NMT-450 -järjestelmässä ei ollut tukea tämän tyyppiselle menetelmälle. Tuki saatiin uuteen NMT-900 -järjestelmään (NMT Doc 900-3 ANNEX 12: Specification for a handheld mobile station with battery saving function).


Maailman ensimmäinen GSM-puhelin Nokia 6050

Puhelin suunniteltiin Salossa vuosina 1988 - 1991.

Maailman ensimmäinen GSM-verkko avattiin Suomessa virallisesti 1. heinäkuuta 1991 siten, että Suomen Pankin johtaja Harri Holkeri soitti ensimmäisen puhelun Nokia 6050 autopuhelimella. Todellisuudessa maailman ensimmäisen GSM-puhelun oli soittanut muutama tunti aikaisemmin insinööri Pekka Lonka, joka oli soittanut Nokian sihteerille Marjo Sirkiälle.


Maailman ensimmäinen GSM-käsipuhelin Nokia 1011

Puhelin suunniteltiin Salossa vuosina 1991 - 1992.

Nokia 1011 oli maailman ensimmäinen teollisesti valmistettava GSM-käsipuhelin. Nokia 1011 -puhelimella on hyvin erikoinen historia:
Tutkimus- ja kehitysjohtaja Kai G. Linden kielsi uusien tuotteiden suunnittelun Salossa. Käsipuhelimien tuotekehitys oli Lindenin suunnitelman mukaan tarkoitus keskittää Englantiin ja autopuhelimien tuotekehitys Saloon. Tämä olisi tietenkin merkinnyt Salon yksikön alasajoa, koska autopuhelimia ei ollut tarkoitus enää valmistaa ollenkaan. Tällöin Salossa muodostettiin salaliitto ja aloitettiin GSM-käsipuhelimen suunnittelu salaa. Sitten kun paljastui, että Salossa GSM-käsipuhelimen radio-osat olivat jo lähes valmiit, jouduttiin peruuttamaan päätös käsipuhelimien tuotekehityksen siirrosta Englantiin. Salaliittoon osallistuivat mm. Kim Kaltiokallio ja Risto Väisänen.

Valmis puhelin julkaistiin 10.11.1992. Nokia oli tuolloin ainut kännykkävalmistaja, joka pystyi teollisesti valmistamaan GSM-käsipuhelimia. Tämän vuoksi Nokia pystyi myymään tätä puhelinta myös muille matkapuhelinvalmistajille heidän omilla tuotenimillään. Seuraavassa listassa on muutama esimerkki:

Nokian johtajien muistelmissa näistä tapahtumista ei ole kerrottu, eikä ehkä tulla kertomaankaan. Tietoakin saattaa puuttua. Mahdollisesti ylimmälle johdolle on uskallettu kertoa vain niitä asioita, mitä ylimmän johdon on arveltu haluavan kuulla. Salaa suoritettu suunnittelutyö pelasti Nokian tuotekehityksen Salossa ja pelasti samalla Nokian matkapuhelinteollisuuden ennenaikaiselta tuholta.


Maailman pienin digitaalinen matkapuhelin vuonna 1994: Nokia 2110

Puhelin suunniteltiin Salossa vuosina 1992 -1994.

Puhelin julkistettiin 6.1.1994 kulutuselektroniikkamessuilla Las Vegasissa yhdysvalloissa.

Vuonna 1994 oli jo saatavissa GSM-käsipuhelimiin sopivia pienikokoisia komponentteja, joten pienemmän puhelimen tekeminen tuli mahdolliseksi. Muotoilultaan puhelin oli suorakulmainen rasia, joten varsinaista teollista muotoilua ei tarvittu, paitsi ehkä pienten yksityiskohtien osalta. Musta näytön kehys on kopioitu Nokia 1011 -puhelimesta.

Nokia 2110 oli ensimmäinen puhelin maailmassa, jonka paino oli alle 200 grammaa (kevyimmällä akulla varustettuna). Kaupoissa myytävät puhelimet olivat yleensä vakioakulla varustettuja, jolloin puhelimen paino oli 235 grammaa.


Nokian ensimmäinen suoramuunnostekniikkaa käyttävä puhelin: Nokia 1611

Puhelin suunniteltiin Salossa vuosina 1995 - 1997.

Tässä puhelimessa otettiin käyttöön aivan uusi radiotaajuusosien arkkitehtuuri ja suuri osa radiotaajuusosasta integroitiin piille. Tämä työ voitti Suomalaisen insinöörityöpalkinnon (SITP) vuonna 1998.

Nokia 1611 oli myös maailman ensimmäinen aurinkovoimalla toimiva puhelin. Puhelimeen oli saatavissa akku, jonka takaosassa oli aurinkopaneeli.

Vuonna 1998 Tekniikan Akateemisten Liitto palkitsi Suomalaisella Insinöörityöpalkinnolla työryhmän Risto Väisänen, Seppo Rosnell, Antti Rauhala, Harri Kimppa ja Jarmo Heinonen. Työ koski matkapuhelimen radiotaajuusosien täysin uutta arkkitehtuuria ja radiotaajuusosan integrointia piille. Uudesta arkkitehtuurista käytettiin nimitystä suoramuunnostekniikka tai nolla-välitaajuustekniikka (Direct-conversion or zero intermediate frequency or zero-IF ).

Uusi tekniikka oli valtavan suuri edistysaskel. Puhelimen koko saatiin pienemmäksi ja kevyemmäksi, hinta halvemmaksi ja monitaajuuspuhelimen tekeminen tuli olennaisesti helpommaksi.

Nokia 1611 oli ensimmäinen puhelin, jossa tämä uusi tekniikka oli käytössä. Tosin täsmälleen samaa puhelinta valmistettiin samaan aikaan myös vanhalla tekniikalla. Molemmat ovat ulkonäöltään täsmälleen samanlaisia, mutta tyyppikilvestä löytyy pieni eroavaisuus. Uutta tekniikkaa käyttävässä malli on NHE-5S ja vanhaa tekniikkaa käyttävässä NHE-5N.


Maaliman pienin GSM-puhelin vuonna 1999: Nokia 8210

Puhelin suunniteltiin Salossa vuosina 1997 - 1999.

Tässä puhelimessa otettiin käyttöön kaikki Salossa kehitetyn suoramuunnostekniikan tuomat edut: Halvemmat valmistuskulut, pienempi paino, pienempi tilavuus, pienempi komponenttimäärä, pienempi virankulutus ja pidempi käyttöaika. Lisäksi suoramuunnostekniikan ansiosta voitiin ottaa käyttöön laajennettu GSM 900 taajuusalue (E-GSM eli Extended GSM) ja puhelimessa oli myös DCS 1800 -taajuusalue. Puhelimen paino oli 79 grammaa ja tilavuus 66 kuutiosenttimetriä. Seuraavaksi pienimmät puhelimet painoltaan ja tilavuudeltaan olivat vuonna 1999: Ericsson T28, Panasonic GD90 ja Samsung SGH-2400. Nokia 8210 -mallin pieni koko johtui siis modernin radiotekniikan kehittämisestä, eikä esimerkiksi teollisesta muotoilusta.

Nokia 8210 -mallin ensiesittely oli poikkeuksellisesti muotinäytöksessä. Muotinäytös oli maailmankuulun muotitalo Kenzon 30-vuotisjuhlanäytös 7.10.1999. Nokia 8210 oli siis pienen kokonsa, kevyen painonsa ja siistin ulkonäkönsä vuoksi myös muotituote. Teollisen muotoilun kielteiset vaikutukset eivät tulleet esille tässä mallissa. Puhelimessa oli esimerkiksi näppäimistönä normaalit puhelimen näppäimet. Myöhemmissä malleissa oli usein esimerkiksi erikoisesti muotoiltuja kapeita näppäimiä, joita oli hankala painella. Tässä puhelimessa oli myös ilman työkalua vaihdettavat värikuoret ja värivaihtoehtoja oli seitsemän kappaletta.

Vuonna 1982 Mobira Senator painoi noin 10 kiloa ja vuonna 1999 Nokia 8210 painoi 79 grammaa, ja se oli maailman pienin puhelin. Puhelimen paino on siis pudonnut 17 vuoden aikana lähes 10 kiloa. Tähän on tarvittu valtava määrä salolaista insinöörityötä.




Kommenttisivu

Tietosuojakäytäntö