matkapuhelinmuseo.com
Vuosi 1992: Maailman ensimmäinen GSM-käsipuhelin
Nokia 1011
(=NHE-2, HD500, RINGA, Mobira Cityman 2000)
Puhelin suunniteltiin Salossa vuosina 1991 - 1992.
Nokia 1011 oli maailman ensimmäinen teollisesti valmistettava GSM-käsipuhelin.
Nokia 1011 -puhelimella on hyvin erikoinen historia:
Tutkimus- ja kehitysjohtaja Kai G. Linden kielsi uusien tuotteiden suunnittelun Salossa.
Käsipuhelimien tuotekehitys oli tarkoitus keskittää Englantiin ja autopuhelimien
tuotekehitys Saloon. Tämä olisi tietenkin merkinnyt Salon yksikön alasajoa.
Tällöin Salossa muodostettiin salaliitto ja aloitettiin GSM-käsipuhelimen suunnittelu salaa.
Sitten kun paljastui, että Salossa GSM-käsipuhelimen radio-osat olivat jo lähes valmiit,
jouduttiin peruuttamaan päätös käsipuhelimien tuotekehityksen siirrosta Englantiin.
Salaliittoon osallistuivat mm. Kim Kaltiokallio ja Risto Väisänen.
Valmis puhelin julkaistiin 10.11.1992. Nokia oli tuolloin ainut kännykkävalmistaja, joka pystyi teollisesti valmistamaan GSM-käsipuhelimia. Tämän vuoksi Nokia pystyi myymään tätä puhelinta myös muille matkapuhelinvalmistajille heidän omilla tuotenimillään. Seuraavassa listassa on muutama esimerkki:
- Philips PR-810
- Hitachi CR-D300
- AEG Teleport D950
- Matra RA 1513 A
Nämä kaikki olivat siis Nokian valmistamia puhelimia, eli siis Nokia 1011 -puhelimia. Tuotteen mahtava menestys oli Nokian johdolle yllätys. Tuotantoennusteet rikkoontuivat moneen kertaan.
Jälkeen päin Ylen haastattelussa 1.7.2011 Nokian viestintäpäällikkö Eija-Riitta Huovinen totesi asiasta mm. seuraavasti:
- Meidän sisäisissä esityksissä arveltiin rohkeimmissa ennusteissa, että vuosituhannen vaihteeseen mennessä maailmassa saattaisi olla 50 miljoonaa tai hiukan yli 50 miljoonaa gsm-käyttäjää", viestintäpäällikkö Eija-Riitta Huovinen toteaa.
Nokialaisia gsm-puhelimia oli kuitenkin myyty vuonna 1998 jo 100 miljoona kappaletta. Räjähdysmäinen kasvu johti siihen, että vuosituhannen vaihteessa jo puolella miljardilla oli matkapuhelin. Tänään uusia matkapuhelinliittymiä avataan miljoonan päivävauhdilla. Neljästä miljardista puhelimesta noin 1,3 miljardia on valmistanut Nokia (Lähde: yle.fi/a/3-5384782).
Nokian johtajien muistelmissa näistä salaa aloitetuista projekteista ei ole kerrottu, eikä ehkä tulla kertomaankaan. Tietoakin saattaa puuttua. Mahdollisesti ylimmälle johdolle on uskallettu kertoa vain niitä asioita, mitä ylimmän johdon on arveltu haluavan kuulla. Salaa suoritettu suunnittelutyö pelasti Nokian tuotekehityksen Salossa ja pelasti samalla Nokia Matkapuhelimet Oy:n ennenaikaiselta tuholta.
Jos johtajien päättämä kännyköiden tuotekehityksen siirto Englantiin olisi tapahtunut, olisivat seuraukset olleet järkyttävät. Englannissa tuotekehitys yritti kyllä myöhemminkin suunnitella puhelimia, mutta suunnittelu ei juuri tuottanut tulosta. Erään Japanin markkinoille suunnitellun puhelinmallin he saivat periaatteessa valmiiksi. Tosin japanilaiset eivät olleet siitä puhelimesta laisinkaan kiinnostuneita. Puhelimia valmistettiinkin vain sen verran, että kauppoihin saatiin näytekappaleet.
Toinen Englannin tuotekehityksen mestariteos oli 3G-puhelin Nokia 7600. Englantilaisille oli annettu periaatteessa erittäin helppo tehtävä. Salossa suunnitellusta 3G-puhelimesta Nokia 6650 piti tehdä kopio, ja samalla muotoilua piti jonkin verran muuttaa. Tulos oli katastrofi. Englantilaiset tekivät puhelimesta kampelan muotoisen. Puhelinta oli lähes mahdotonta käyttää yhdellä kädellä. Lisäksi puhelimen näppäin 6 oli kooltaan pieni ja ominaisuuksiltaan erikoinen. Väitettiin jopa, että näppäintä pystyi painamaan vain yhden kerran ja sen jälkeen se jäi ala-asentoon. Ehkä sen jotenkin sai ylös, koska jotkut puhelinta käyttivät.
Jos johtajien päättämä kännyköiden tuotekehityksen siirto Englantiin olisi siis merkinnyt ensinnäkin suomalaisen matkapuhelinteollisuuden loppumista. Tästä olisi tietenkin seurannut koko Nokian matkapuhelinteollisuuden loppuminen. Tiettävästi Nokian ylin johto tai Nokian suuromistajat eivät ole missään vaiheessa kiitelleet salaa aloitettua GSM-puhelimen suunnittelua, jonka avulla matkapuhelinteollisuus pelastettiin.
Patentteja:
|
GSM-kännykän ensimmäisiä käyttökokemuksia
Kari Lehtinen kertoo Salon Seudun Sanomien Kännykkävuodet-julkaisussa työmatkastaan Saksaan:
"Matkustin helmikuussa 1993 Siemensille Saksaan projektipalaveriin, ja otin juuri julkistetun 1011-puhelimen mukaan.
Nousin metrosta Münchenissä keskellä 'Siemens-kaupunkia' enkä oikein saanut suunnista selvää. Otin 1011:n esille ja yritin tavoittaa
kokouksen puheenjohtajaa (hänen lankapuhelimestaan tietenkin) tietä kysyäkseni. En tavoittanut.
Luokseni käveli nuori saksalaismies ja kysyi meidän projektimme nimeltä mainiten, olinko mahdollisesti tulossa kokoukseen.
Näin sain hyvän paikallisen oppaan itselleni tuossa Siemens-labyrintissä, mutta olihan minun pakko kysyä, miten hän
oli noin vain arvannut. Hän vastasi, että nähtyään puhelimen korvallani hän päätteli minun olevan suomalainen."
Tuo Kari Lehtisen kertomus on erittäin hyvä kuvaus tuosta aikakaudesta ja on hyvin arvokas dokumentaatio. Edellä oleva lainaus on vain osa Lehtisen kirjoituksesta, joka julkaistiin Salon Seudun Sanomien Kännykkävuodet-julkaisussa 31.12.2015. Kännyöitä Saksassa ei siis tuohon aikaan paljon näkynyt. Suomessa ja Pohjoismaissa NMT-kännykät olivat olleet jo melko yleisiä. Saksassa oli kyllä matkapuhelinverkko C-Netz, mutta se oli suunniteltu lähinnä autopuhelimille. Kännyköitä oli jossain vaiheessa tuohon verkkoon saatavissa, mutta ne olivat hyvin harvinaisia, eivätkä ehkä tuossa verkossa toimineet kovin hyvin. Jos siis Saksassa nähtiin jonkun soittavan kännykällä, häntä pidettiin lähes takuuvarmasti suomalaisena.
Kun Nokia oli tuolloin ainut kännykkävalmistaja, joka pystyi teollisesti valmistamaan GSM-kännyköitä, oli mm. Saksassa kova kysyntä Nokia 1011 -puhelimille.
Tässä yhteydessä on syytä mainita myös, että Kari Lehtinen oli yhsi Nokia 1011 -puhelimen suunnittelijoista ja suunnitteli puhelimeen mm. lähettimen (Lähteet: HD500 -projektisuunnitelma, HD500 -lähettimen kytkentäkaavio).
Vuosi 1992: Nokia 101 eli Mobira Cityman 200 ( THN-6, H300, )
Puhelin suunniteltiin Salossa vuosina 1987-1992.
Puhelimen koko saatiin pienemmäksi, koska tuolloin oli jo saatavissa pienempiä käsipuhelimiin soveltuvia komponentteja ja koska akun kokoa pienennettiin. Pienestä akusta johtuen puheluaika oli pienempi kuin Cityman 100 -puhelimella. Nokia 101 puheluaika oli 40 minuuttia ja Cityman 100 puheluaika oli yksi tunti. Tuohon aikaan pienempi koko oli käyttäjän kannalta parempi ominaisuus kuin pitkä puheluaika. Puhelimeen oli saatavissa myös suurikokoinen akku. Projektipäällikkönä oli Mika Niemiö ja radio-osien pääsuunnittelijana Mikko Pesola.
Puhelin julkaistiin 9.1.1992 Nokian pääkonttorilla.
Mobira Cityman 200 ja Nokia 101 olivat hyvin menestyksekkäitä tuoteita. Pienempi koko ja paino oli tietenkin yksi merkittävä tekijä, mutta toinen oli NMT-900 -verkon parantunut maantieteellinen peittoalue. NMT-900 -peittoalue kattoi ensimmäisinä vuosina vain suurimmat kaupungit ja suurimmat Etelä-Suomen tiet. Nyt peittoalue oli olennaisesti suurempi, joten mahdollisia puhelimen ostajiakin oli paljon enemmän.
NMT-900 -verkon peittoalue laajeni koko ajan kovaa vauhtia ja samalla Cityman 200 ja Nokia 101 -puhelimien myyntiennätykset rikkoontuivat toinen toisensa perään.
Nokia 101 -puhelimen ominaisuuksia
- Pituus 170 mm
- Leveys 57 mm
- Paksuus 25 mm
- Paino 275 g
Kommenttisivu
Tietosuojakäytäntö